Kiitollinen Siunattu Onnellinen.

"Those who don't jump will never fly."
Kohti uutta. Viimeiset kaksi kuukautta olivat täynnä mahtavia kokemuksia, ihmisiä ja paikkoja. Joita en tule koskaan unohtamaan. Hyppäsin uuteen tänne tullessani ja tällä hetkellä tuntuu, että olen taas ottamassa uutta harppausta. Paluumatka Etelä-Afrikasta Suomeen alkaa huomenna.

"Haaveet voi toteutuu kun kakkuun puhaltaa täysii"

Kuva: Linda Lindqvist

Kuva: Linda Lindqvist

Kuva: Linda Lindqvist

Moni unelmani toteutui tämän matkan aikana, kirjoittelin tästä jo aiemmin hieman :)

"Together Everyone Achieves More"

Uusia mahtavia ystäviä, ilman teitä kaksi kuukautta täällä ei olisi ollut mitään!

"Winners never quit and quitters never win"

Vikana kurssipäivänä meillä oli haastekisat; jokainen heitti leikkimielisen haasteen joita sitten kisailtiin. Itse heittämäni haaste oli lankutus (hoover-asennossa vatsalihaspito), jossa hävisin Nikolle kun luovuin viiden minuutin jälkeen - olisi tullut kuulemma 10 minuutin kisa. Tästä sisuuntuneena skarppasin etenkin Paulin staattisessa kyykkyskabassa, josta seuraava viihdyttävä kuvakavalkadi onkin.

En tiedä, kuinka kauan istuin, mutta lopulta pudotin kaikki muut, vaikka osa taisi vielä omia treenejään silmälläpitäen luovuttaa ;) Tietyn rajan yli päästyä kipu ei enää tuntunut juuri miltään eikä tullut enää mieleenkään luovuttaa. Jännää, kuinka tuossa huomasi, miten skabailu meni henkiselle puolelle. Lopulta jäljelle jäi mieletön fiilis ja reidet kuin kaksi jäykkää tukkipölliä ;) Siitä oli sitten mukava lähteä jatkamaan "viimeistä iltaa" kurssiporukan kanssa.

Kurssimme täällä Etelä-Afrikassa päättyi siis eilen - jatketaan Suomessa vielä huhtikuussa! Joitakin juttuja tulen vielä Suomen puolella EA:n jutuista postailemaan. Blogin kirjoitusta jatkan, sillä kirjoitusaiheita liikkumisen, ruuan, motivaation ja hyvän elämän ympäriltä löytyy kyllä :)

"Kiitollinen siunattu onnellinen. Matkannut tänne ohi ongelmien. Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken..."

Liikettä ja naurua lastenkodissa

Kirjoittanut PTP-2014 opiskelijat: Minä, Katsku, Piia, Niko ja Linda

Kuvitelkaa tilanne, jossa pidätte liikuntaleikkituntia  reilusti yli 60 vilkkaalle afrikkaislapselle. Tilanne voi olla äärimmäisen sekasortoinen, mutta samalla niin palkitseva molemmille osapuolille.

Kävimme tiistaina the Abraham Kriel Child and Youth Care Center -nimisessä lastenkodissa Potchefstroomissa ja saimme kokea varauksetonta iloa. Olimme etukäteen suunnitelleet hyvinkin tarkkaan askelmerkit siitä, mitä tunnilla tekisimme. Askelmerkit saimme kuitenkin heittää ensimmäisen viiden minuutin aikana pois, koska lapset olivat niin tohkeissaan ja energisiä. Selkeän yhteisen kielen puute sekä spontaanisti kasvava ryhmä tekivät tilanteesta kaikessa hauskuudessaan jopa kaoottisen. Leikkituokioon suunnittelemamme polttopallot ja eläinviestit osoittautuivatkin liian hankaliksi toteuttaa. Leikit vaihtuivat perinteisempään viestijuoksenteluun, jossa liikunnan riemu ylitti sääntöjen tulkitsemisen tärkeyden. Ilon kiljahduksista päätellen kaikilla oli hauskaa.

Saimme hyvin lämpimän vastaanoton. Lapset tulivat varauksettomasti heti ensi minuuteilla kiipeämään syliimme, halaamaan ja vilpittömästi tutustumaan meihin.

Osa innostui tanssimaan ja Katsku opetti halukkaille muutamia balettiliikkeitä ja hiphopin, lockingin ja housen perusteita. Toiset halusivat puolestaan pelata fudista ja muutama opetteli muutamia suomenkielisiä sanoja. Lapset olivat erittäin lahjakkaita ja innokkaita oppimaan uutta. Jokainen pääsi näyttämään omia taitojaan ja he esittelivät meille kärrynpyöriä, voltteja, siltoja ja heidän omia tanssiliikkeitään.

Kävimme viikkoa aikaisemmin tutustumassa lastenkotiin, jolloin sosiaalityöntekijä Lourens van Nierkerk esitteli meille toimintaa, tiloja ja taustoja. Lastenkodissa asuu tällä hetkellä kaiken kaikkiaan reilut 220 lasta, joista jokaisella on oma tarinansa. Pääsette heidän omille nettisivuilleen täältä.

Palkitsevinta meille oli huomata, kuinka pienillä teoilla voi tehdä merkityksen toisille. Ilman sen suurempaa pyhäilyä, muistamme taas paremmin, kuinka etuoikeutettuja olemmekaan.

Kiitämme kovasti the Abraham Kriel Child and Youth Care Centeriä mahdollisuudesta päästä viettämään aikaa lasten kanssa :)

Taikaa tangolla - BarEvolution South Africa

Tehokasta ja vaihtelevaa treeniä taas kerran! Kirjoitin hetki sitten leuanvedon tehokkuudesta - nyt tulee lisää asiaa mutta aivan aiheen vierestä :)

Pelkillä leuanveto- ja dippitangoilla pystyy treenaamaan tosi monipuolisesti. Se nähtiin viimeistään, kun viime viikolla käytiin PT-kurssillamme vierailemassa naapurikaupungissa Klerksdorpissa ihailemassa Barevolution-poikien taitoja. Joskus viime vuoden puolella Suomessakin uutisoitiin Frank Merranosta, joka tekee leuanvetotangolla mieletöntä kehonhallintaa vaativaa koko kropan treeniä. Nämä pojat tekee aika lailla samantyyppistä treeniä ja kuka vain voi mennä heidän kanssaan harjoittelemaan. Pojat ovat perustaneet oman salin ja levittävät juttua koko ajan eteenpäin. Pojat esittelivät meille mielettömiä taitojaan ja tämän jälkeen saimme vielä pienen opetustuokion perusteista. Rankkaa ja etenkin hauskaa oli, vaikka koulun telinevoikkatunneista onkin jo aikaa! ;)

Tanko-coach JP

Tässä kolmen viikon harjoittelun tulos!

Tangolla vaakatasossa pysyminen on mulla vielä kehitysvaiheessa :)

Barevolutionin perusti siis muutama opiskelukaveri Potchefstroomissa. Salille paikka löytyi Klerksdorpista. Pojat vetävät joka päivä erilaisia treenejä keskittyen eri päivinä eri kropan osiin. Treeni tehdään usein kiertoharjoittelumaisesti 6-7 sarjaa, 10 toistoa sarjassa, muistaakseni viisi kierrosta. Kiertoharjoitteluun pääsee mukaan vasta-alkajanakin, kehitystä tapahtuu nopeasti. Treenit kuulostavat todella hc:ltä mutta samalla mielenkiintoisilta! Itse alkeita opetellessa mulla loppui puristusvoima käsistä jossain kohtaa, mutta onneksi treenit olivat niin monipuolisia, että pystyin kokeilemaan vielä muita juttuja vaikka kämmenet olivatkin jo rakoilla.

Luovuutta käyttämällä tangolla voi treenata vaikka mitä - koko ajan voi keksiä lisää harjoitteita. Tankotreenien lisäksi BarEvolutionilla treenataan myös muita juttuja oman kehon painolla...

Kannattaa kokeilla, tankotreeneillä löytyy aivan uusia lihaksia. Treenata voi missä vain ja hauskaa on varmasti!

Taisi Katsku taas nappailla suurimman osan noista mun temppuilukuvista - kiitos! Muutama suttuinen kuva puolestaan ovat mun kännykällä räpsäisemät :)

Tässä vielä mainitsemani Frank Merranon taitoja tangolla :)

"Other people just live. But this is living. This is why birds sing"

Onni koostuu yksinkertaisista asioista, hetkeen tarttumisesta, siitä, että osaa katsoa pieniä hyviä hetkiä jokaisessa päivässä. Onnen jokainen rakentaa itse itselleen – olen siis itse vastuussa siitä, olenko onnellinen. Monesti ihmiset, kenellä käytännössä olisi parhaimmat mahdollisuudet onnellisuuteen, ovat niitä onnettomimpia. Tavallaan surullista, mutta myös hyvin silmiä avaavaa. Onneen ei tarvitse siis esimerkiksi suurta omaisuutta. Unelmien toteuttaminen, pienien ja isojen, on onnellisuutta. Toteutin itse viime viikonloppuna muutaman unelmani. Tähän on sanottava, että olen niin kiitollinen, että olen päässyt tällä reissullani kokemaan paljon kaikenlaista uutta -  sen lisäksi, että opiskelen unelma-ammattiini. 

Unelmia toteuttamassa

Viime viikonloppu oli ylivoimaisesti unohtumattomin koko tämän Etelä-Afrikan reissumme aikana. Viikonloppu oli viimeinen kokonainen täällä ja oltiin pakattu siihen isot suunnitelmat. Kelit ja muu ohjelma olivat siirtäneet mahdollisuuksia hypätä tandem ja päästä vierailemaan aidolla afrikkalaisella safarilla. Jännitti, päästäänkö nytkään, koska kova tuuli, liian pilvinen sää tai sade estäisivät tandemhypyn. Safari, jolle olimme suunnitelleet menevämme viimeisenä viikonloppuna, oli tulvien vallassa erikoisrankkojen sateiden vuoksi. Loppujen lopuksi viikonlopun sää oli erinomainen ja SunCityn naapurisafari, Pilanesberg oli ehtinyt kuivua sen verran, että sekin oli avoin turisteille. Winning! Kirjoitan safarista hieman myöhemmin lisää.

Mutta se tandemhyppy…
En kuvitellut tulevani tänne hyppäämään lentokoneesta laskuvarjohyppyä, mutta olin saman tien mukana, kun kuulin, että sellainen olisi mahdollista. Rakastan vauhtia ja adrenaliinia, haluan aina kokea uutta ja ylittää rajojani. Muutaman benjin hypättyäni tandemhyppy oli seuraava, mitä halusin kokeilla. En vain tiennyt, missä ja milloin se tapahtuisi. En tiennyt sitä nytkään ennen kuin vasta viime lauantaina, kun kelit olivat sopivat hyppäämiselle – aamun pilvimassa haihtui mukavaksi puolipilveksi, joka on hyppäämiselle ihanteellinen. Suomalaiset tuttavamme toiselta PT-kurssilta täällä joutuivat useana viikonloppuna pettymään, kun koko viime kuukausi oli hyvin sateinen, tuulinen ja pilvinen. Lopulta hekin onneksi pääsivät hyppäämään.

Matkattiin lauantaina Potchin naapurikaupunkiin Parysiin, jossa on mukava hotelli ja Etelä-Afrikan ”Stonehenge” sekä hyppypaikka. Paikalla oli kaksi ammattihyppääjää ja muutama asiakas ennen meidän poppoota. Katsottiin muutamat hypyt ja saatiin ammattilaiselta brieffi siitä, mitä tuleman pitää. Ammattilaiset, kaksi pro-herraa, olivat hyvin kokeneita ja rauhallisia: mun hyppyparini on tehnyt skydivingia niin kauan, kuin minä olen elänyt eli 26 vuotta! 4000 hyppyä takana ilman yhtäkään onnettomuutta vakuutti.

Meidän vuoro päivän hypyissä Load 7

Ja fiilikset...

Parysissa minikoneeseen mahtuu kaksi hyppyparia kerralla. Meitä oli neljä koneellista porukkaa hyppäämässä ja itse olin kolmannessa koneellisessa mukana. Oikeastaan brieffin aikana jännitti eniten, mutta kun näki muiden hyppäävän onnistuneesti, jännitys kaikkosi. No, okei, nousi se jonkin verran takaisin sitten, kun h-hetki tuli. Hyppäsin Katskun kanssa samassa tiimissä. Lähdettiin siis todella pienellä koneella taivaalle, mahduttiin juuri ja juuri nököttämään hyppääjiemme sylissä. Kone oli siitä erikoinen, että hyppyovi oli pelkkä aukko koneessa, huh! Parysissa hypätään asiakkaiden kanssa 8500 jalan korkeudelta, joka tarkoittaa noin 2,5 kilometria paikallisen maanpinnan yläpuolelta. Toisaalta merenpinta on vielä tätäkin alempana, kun ollaan täällä Etelä-Afrikan luoteisosassa 1500 metriä merenpinnasta. Suomessa hyppykorkeus on yleensä 4 km. Tuosta 2,5:stä oli silti hyvä aloittaa… Koneessa tsekkailtiin vähän väliä korkeuksia ja hyppääjät ottivat koko ajan myös videota. Mitä korkeammalle mentiin, sitä kylmemmäksi ilmavirta kävi ja vilukissana olisin kaivannut pitkähihaista paitaa. Hypyn ohjeet kerrattiin vielä 6000 jalan kohdalla ja alettiin valmistautua koneesta poistumiseen. Katsku lähti hyppääjänsä kanssa ensin ja minä noin 10 sekuntia perässä. Vapaapudostusta oli noin 20 sekuntia, maksimivauhti tällä matkalla 188km/h. Hyppäämistilanteessa ei hirveästi ehtinyt jännittämään, kun kaikki tapahtui nopeasti ja itse ei muuta tarvinnut tehdä kun seurata ohjeita ja mennä mukana…

JUMP! ... and FLY free as a bird!
Vapaapudotuksen aika on mieletöntä, mutta 25 sekuntia on tosi lyhyt aika! Korvissa suhisi kun vilistimme pilvien läpi. Hyppääjä kehotti katsomaan kameraan, joo kiva, katsoin mutta hymyily tuntui tosi hassulta kun putoamisnopeus liikutti kasvoja. Toisaalta hymy noissa hetkissä on mitä aidoin. Sitten, yht’äkkiä, hyppääjä avaa laskuvarjon ja vauhti pysähtyy. Tilanne muuttuu totaalisesti. Maailma on hiljainen ja rauhallinen. Leijaillaan hitaasti alaspäin ihaillen upeita maisemia. Hyppääjäni sanoi sen niin hyvin: “other people just live. But this is living. This is why birds sing.” Mulla tulee kylmiä väreitä nytkin, kun kirjoitan tätä ja muistelen noita hetkiä. Sain myös itse ohjata laskuvarjoa! Liideltiin alas rauhallisesti ja laskeuduttiin nätisti alas. Voi sitä onnen määrää ja adrenaliinin vapautumista! Voisin niin mielelläni, jos olisi mahdollista, hypätä tandemin vaikka joka viikko tai joka päivä. Ehkä otan sen tavaksi jokaisella ulkomaanmatkallani, jos vain on mahdollista. Ja ehkä joskus käyn myös laskuvarjohyppykurssin!? Toisaalta, tandemhyppy on todella rentouttava kokemus, kun antaa ammattilaisen huolehtia kaikesta – no, onhan siinä aikamoinen luotto yhteen ihmiseen tietenkin samalla. Mutta, muutamalla sanalla – I’m amazed – could do it again anytime!

Kokemusten jakamista. Into ja ilo loisti meidän poppoosta koko päivän!

Täältä löytyy meidän hyppyyttäjäfirma: Skydive Parys. Hypystä on myös video, mutta en ainakaan vielä saanut sitä youtubeen. Ehkäpä kuvat kertovat tarpeeksi ja filkka jää kotivideomatskuksi ;) Mutta, suosittelen hyppyä, sitä tunnetta ei vain voi kuvailla!